Heippa,
Maanantaina oli siis ensimmäinen työpäivä. Olimme sopineet Josephin (paikan johtajan) kanssa että, tapaisimme kymmeneltä aamulla. Selvitin bussireitin ja minun täytyi tehdä yksi vaihto. Bussilla kulkeminen sujui hyvin, minulla ei ole vielä bussikorttia, joten joudun maksamaan kertamaksulla ainakin vielä hetken aikaa. Kertamaksu on tosin 1,50€, joka ei ole paha hinta.
Saavuin siis Popeye Villageen puoli kymmeneltä ja pienen odotuksen jälkeen Joseph saapui ja menimme juttelemaan käytännön asioista hänen toimistoon. Joseph kertoi hieman historiaa paikasta, Maltan valtio oli ostanut paikan elokuvan kuvausten jälkeen, mutta jättänyt sen vain paikoilleen. Paikka oli pikään vain tyhjillään, kunnes eräs päätti ostaa paikan ja kunnostaa sen turisti käyttöön. Paramount silti omisti oikeudet paikkaan, ja he vaativat että, kylän tulisi näyttää täsmälleen samalta kuin sarjakuvissa ja elokuvassa. Popeye Village on nyt jo hieno paikka, ja sitä kunnostetaan koko ajan vielä hienommaksi.

Näkymä ylhäältä lahdelle.
Joseph kertoi myös että, työskentelen paikan ainoan maalarin, Danielin, kanssa. Menin tapaamaan Danielia ja ryhdyimme heti töihin. Popeye Villagessa on työpaja, joka on periaatteessa puusepän paja, mutta me teemme siellä myös töitä. Daniel esitteli minut puuseplille, heitä on siellä kaksi. Vanhempi ja nuorempi kaveri. Vanhemmalla puusepällä on kaksi koiraa myös pyörimässä pajalla, Suomessa tuskin saisi olla eläimiä koneiden luona, mutta koirat kyllä osaavat pysyä poissa jaloista.
Päivän työnä oli käsitellä sellaiset pienet puulavat, ilmeisesti puuöljyllä tai vastaavanlaisella tuotteella. Daniel oli käsitellyt ne jo kerran ja vuorossa oli siis lopullinen kerros. Lavat laitettiin suoraan aurinkoon kuivumaan, mikä ei kyllä kotona päin olisi mahdollista.
Daniel kertoi että, hänellä on tapana tehdä työpäivä ilman taukoja ja hän menisi syömään puoli tuntia ennen pääivän päättymistä. Hän sanoi myös ettei oleta minun tekevän niin, vaan voin sanoa sitten kun haluan pitää tauon. Daniel lupasi tarjota minulle tämän päivän ruoan, ekan päivän kunniaksi.
Päivän päätyttyä pohdin bussiaikatuluja, koska minulla ei ole nettiä siellä, en voinut katsoa aikatauluja. Mutta tämä nuorempi puuseppä lupasi heittää minut asunnolle, koska oli menossa samaan suuntaan.

Puulavat kuivumassa auringossa.

Tämä oli toinen, eli peittävä kerros.
En kovin kauaa ollut asunnolla, kun olin jo lähdössä kohti Vallettaa. Halusin selvitellä bussikortti asiaa. Sinne saavuttuani kävelin hieman ympäriinsä ja kävin katsomassa lähellä olevaa nähtävyyttä, jossa on rivissä muutama tykki. Tykkejä sanotaan Saluting battery :ksi. En ollut kauaa Vallettassa, päätin tulla käymään joskus toiste, kun olisi enemmän aikaa.

Saluting Battery.
Takaisin päin tuleminen olikin hieman ahdistavampaa, sillä bussi oli aivan täpötäynnä, jouduin seisomaan koko 40min. Seisominen ei sinällänsä ollut rankkaa, mutta täkäläiset bussikuskit ovat aikamoisia rallikuskeja, joten itsensä pystyssä pitäminen oli työn takana.
Päästyäni asunnolla päin, piti minun käydä vielä kaupassa. Täällä on hieman halvempaa kuin Suomessa, mikä on ihan kiva asia. Asunnolle päästyäni en enään liikunut mihinkään, ja seuraavana päivänä olisi herätys 5:15.
-Vera